Hammasproteesin tarkoitus on korvata keinotekoisesti yksi tai useampi oma hammas.
Yleisin osaproteesi on akryyliosaproteesi, jolla voidaan korvata yksi tai useampia hampaita. Etuna on edullinen hinta ja helppo korjattavuus. Uuden hampaan lisääminen on aina mahdollista.
Metallirunkoinen osaproteesi, ns. rankaproteesi ajaa saman asian kuin akryyliosaproteesi, mutta on käyttömukavuudeltaan jonkin verran parempi. Paikallaan pysyminen, sirompi rakenne, parempi makujen ja ruuan lämpötilojen aistiminen on rankaproteesin vahvuuksia. Hampaan lisääminen ja proteesin rungon korjaaminen on myös mahdollista.
Kokoproteesi on nimensä mukaisesti proteesi, joka tehdään siinä tilanteessa, jossa omia hampaita ei ole.
Yläkokoproteesi pysyy yleensä melko hyvin paikallaan, mm. suulaen holvin muoto sekä suun kuivuminen vaikuttavat asiaan.
Alaleuan kokoproteesi on huomattavasti hankalampi. Aleleuassa ei ole suulakea, johon proteesi imeytyisi kiinni. Luuharjanne, jossa omat hampaat ovat aikoinaan olleet kiinni, on myös usein melkoisesti madaltunut. Tilanteeseen parhaan avun tarjoaa alaleukaan kiinnitettävät kaksi implanttia, joihin kokoproteesi kiinnittyy napakasti erikoiskiinnikkeiden kanssa.
Kiinteä protetiikka
Kiinteät proteesit kiinnittyvät pysyvästi joko omiin hampaisiin tai leukaluuhun kiinnittyviin keinojuuriin eli implantteihin. Yksi korvattava hammas tarvitsee tuekseen yleensä kaksi hyväkuntoista omaa hammasta. Tällöin puhutaan perinteisestä hammassillasta.
Implanttihoidossa yhden implantin varaan on mahdollista tehdä 1-2 hammasta. Useamman hampaan sillassa tarvitaan 2 tai useampi implantti.
Protetiikkaan kuuluvat myös oman hampaan varaan tehtävät posliini- ja metalliposliinikruunut. Hampaaseen voidaan tehdä myös posliinilaminaatti, jolla uudistetaan hampaan ulospäin näkyvä osa.
Laminaatti voidaan tehdä myös ulkonäkösyistä. Laminaatilla pystytään usein myös vahvistamaan hampaan rakennetta.